Oheista juttua varten olemme haastatelleet valoisaa Saluksen opiskelijaa, Pauliina Koivistoa. Pyysimme häntä kertomaan hieman itsestään ja taustoistaan sekä kokemuksistaan Saluksessa. Kysyimme häneltä myös hänen unelmistaan ja visioistaan sekä keinoistaan huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Tässä on Pauliinan inspiroiva tarina, olkaa hyvä.
Kun junan kaiuttimista kuulutetaan ”seuraavana Pasila” tiedän, että olen perillä. Viikonloppu on edessä ja tiedossa on uutta opittavaa ravitsemuksesta, ravinnon merkityksestä terveyteen ja hyvinvointiin sekä käytännön esimerkkejä ravintoneuvojan työstä. Kuuden tunnin matkustaminen Helsinkiin pohjoisesta Keski-Suomesta ei ole este opiskelulle Saluksessa, mutta se vaatii rehellistä mielenkiintoa asiaan ja palavaa halua oppia. Viikonloppu tuntuu opintomatkalta kaupunkiin. Vähän kuin matkustaisi johonkin omaan kuplaan.
Aloitin opintoni Terveysopisto Saluksessa helmikuussa 2020. Se oli jännittävä ALO-kurssin viikonloppu, jolloin tunsin löytäneeni sen jonkin puuttuvan osasen itselleni. Olen siitä lähtien saanut vastauksia kysymykseen ”miksi”, ja se on mielestäni ravintoneuvojan ja -terapeutin tärkein työskentelyn lähtökohta. On osattava kertoa, miksi asiakkaalle suositellaan jotakin tiettyä muutosta ruokavalioon tai miksi hänelle suositellaan jotakin lisäravinnetta. En tarkalleen ottaen muista, mistä Saluksen löysin, mutta useamman vuoden olin haaveillut opinnoista ja selaillut koulun nettisivuja. Hyvää Saluksessa on se, että mitään aiempaa terveysalan koulutusta ei vaadita. Tosin silloin opiskelu vaatii enemmän töitä. Itse olen pohjakoulutukseltani käsityö- ja kotitalousopettaja ja olen tehnyt opettajan töitä vuodesta 2011 saakka. Ennen Salusta suoritin avoimessa yliopistossa lääketieteen perusteet perusopintokokonaisuuden, joka on antanut hyvän lähtökohdan Saluksen opinnoille. Tärkeiksi kursseiksi olen kokenut peruslääketieteen kurssit juuri siksi, että pohjakoulutuksesta huolimatta on ymmärrettävä ihmisen kehon toimintaa, jos aikoo ravinnon merkityksestä jotain oppia. Saluksen lääketieteen perusopinnot opettavat paitsi perusteet ihmisen biologiasta ja fysiologiasta, yhdistävät ne tiedot muiden kurssien opetukseen.
Kiinnostukseni ravintoon ja sen merkitykseen heräsi vuonna 2016. Olin pitkään kärsinyt huonosta ihosta sekä kummallisista vatsaoireista. Kasvoillani leukaperät ja kaula olivat tulehtuneen punaiset ja finnejä ilmaantui vähän väliä. Hoidin ihoani vuoden verran lääkärin määräämillä voiteilla, mutta ne eivät tuntuneet auttavan kasvojeni ongelmaan juuri yhtään. Ainoat muutokset huomasin tyynyliinani värimuutoksissa, ja ajattelin silloin, että huono iho on vain minussa jokin ominaisuus. Muistan vieläkin sen huhtikuisen perjantai-illan, kun löysin sattumalta netistä erään yrityksen ihonhoitoon keskittyvät kurssin, joka perustui juurikin ihon ja kehon kokonaisvaltaiseen hoitoon. Se kurssi avasi silmäni sille, että sillä mitä syöt, miten syöt, miten nukut, miten rentoudut, miten liikut, sillä on väliä. Kurssin jälkeen kiinnostukseni ravinnon merkitystä kohtaan kasvoi, ja sillä tiellä nyt olen. Omasta terveydestäni huolehdin nyt ihan erilaisella tavalla kuin viisi vuotta sitten. Entisenä sokerin suurkuluttajana tiedän, miten se kehossani vaikuttaa ja siksi pyrin välttämään sitä. Marjat ovat terveyteni kulmakivi paitsi niiden sisältämien vitamiinien ja kuitujen takia, mutta ne tarkoittavat minulle mahdollisuutta päästä esimerkiksi suolle rauhoittumaan ja annan luonnon ladata akkujani. Ymmärrän myös opintojeni ansiosta paremmin mielen hyvinvoinnin tärkeyden koko terveyteni kannalta, ja siksi harrastan joogaa säännöllisesti. Kemikaalikuormaa kehossani pyrin minimoimaan käyttämällä muun muassa luonnonkosmetiikkaa, koska omasta kokemuksesta tiedän, että ei ole ihan sama mitä voidetta kasvoilleen laittaa tai millaisia hiustenhoitotuotteita käyttää. Iho ei ole vain kehomme pinta, vaan se on elin, joka kaipaa parempia valintoja.
Ihminen on kokonaisuus ja jokainen ihminen on yksilö. Se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi minulla. Kuitenkin ne perusasiat, puhdas ravinto, hyvä uni ja liikunta toimii aivan jokaisella ja ovat elinehtoja jokaiselle. Harmillista kyllä, nämä ovat myöskin juuri niitä asioita, joista nipistetään minuutteja lisää päivään, jotta saadaan se jokin tärkeä työasia tehtyä. Saluksen opintojen ohella suoritan terveyden edistämisen ja terveystiedon opintoja Itä-Suomen yliopistoon, ja näissä opinnoissa erityisen mielenkiintoista minusta on stressin vaikutukset, työhyvinvointi ja työssäjaksaminen. Työhyvinvointi tai työssäjaksaminen eivät ole itsestään selviä asioita, aivan kuten ei terveys tai hyvinvointikaan ole. Niiden eteen on tehtävä töitä ja valintoja. Työllä on ihmisen elämässä suuri merkitys ihmisen minäkuvaan sekä merkityksellisen elämän rakentumiseen. Siispä työergonomia ei ole vain nappia painamalla ylös nouseva työpöytä, vaan työhyvinvointia on katsottava kokonaisvaltaisesti. Se on fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja henkistä hyvinvointia, jotka kaikki liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa. Jos työyhteisön yksilöiden omasta työssäjaksamisesta huolehditaan, voi koko työyhteisö paremmin. Se ei tarkoita pelkästään viikoittaisia perjantaipullia, vaan ennen kaikkea sitä, että työntekijöille mahdollistetaan esimerkiksi rauhallinen lounastauko sekä kahvitauot hengähdystä varten jossakin muualla kuin oman työpisteen äärellä. Ruoka ei ole vain polttoainetta, vaan sillä on jaksamisen kannalta suurempi merkitys.
Opintoni Saluksessa ovat nyt ravintoneuvojan pätevöitymisvaiheessa, jossa pääsen yhdistämään teoriaa käytäntöön. Ravintoneuvojan työssä minua kiinnostavat erityisesti yleinen ravintoneuvonta sekä keinot ylipainon ja MBO:n vähentämiseen. Kansanterveyden näkökulmasta ne ovat merkittäviä asioita. Pidän siitä, että jokaiselle asiakkaalle tehdään yksilöllinen ravinto-ohjaus, jolloin jokainen asiakas tulee kohdatuksi omana itsenään. Yrittäjyys kiinnostaa ja innostaa minua, ja lähitulevaisuudessa oman yrityksen perustaminen on ajankohtaista. Asiakastyön lisäksi toivon pääseväni toteuttamaan itseäni monipuolisesti esimerkiksi kirjoittamisen kautta. Opettajan työ on opettanut minulle paitsi ruoanvalmistuksen ohjaamiseen liittyviä asioita, myös keinoja ja näkökulmia ihmisten kohtaamiseen sekä asioiden esille tuomiseen. Näitä oppeja pääsen hyödyntämään myös tulevaisuudessa ravintoneuvoja sekä -terapeutin työssäni.
Itsestä huolehtiminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Terveys ja hyvinvointi on jotakin, mitä ei purkin, pillerin tai toisten ihmisten varaan voi asettaa. Se on valintoja arjessa; mitä syöt, miten liikut, miten hoidat ja kohtelet itseäsi. Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, jossa mieltä, tunteita ja kehoa ei voida erottaa toisistaan. Itsestä on huolehdittava ensin, jotta jaksaa kantaa huolta toisista. Se on minun kantava ajatus tulevana ravintoneuvojana ja -terapeuttina. Terveys ja hyvinvointi on loppujen lopuksi jotakin sellaista, joka koskettaa jokaisen elämää tavalla tai toisella arkena ja viikonloppuna, teitpä mitä tahansa työtä tai olitpa missä tahansa elämäntilanteessa.
