Pitäisikö vanha kolesteroliteoria haudata lopullisesti?

Jouko Pursiainen artikkeli

Tervetuloa Saluksen uuden artikkelisarjan pariin! Tässä asiantuntijoiden kirjoittamassa artikkelien sarjassa tulemme käsittelemään tärkeitä ja ajankohtaisia terveyteen sekä hyvinvointiin liittyviä aiheita. Samoja aiheita, mitä käsittelemme niin ravintoneuvojan kuin ravintoterapeutinkin koulutusohjelmissa.

Artikkelisarjan aloittaa itseoikeutetusti Terveysopisto Saluksen rehtori, Jouko Pursiainen. Jouko käsittelee alla laajemmin kolesteroliteoriaa tutkitun tiedon valossa.

Mistä aiempi kolesteroliteoria sai alkunsa

Ancel keys tutkimusAmerikkalainen kardiologi tri Ancel Keys esitti, 1950-luvulla, silloin rasvateorian nimellä kutsutun teorian. Sen mukaan rasvaisten ruokien kulutuksella on suora yhteys sepelvaltimokuolleisuuteen. Todisteena hän esitti niin sanotun ”Seitsemän maan tutkimuskäyrän”, jonka mukaan kuolleisuus sepelvaltimosairauteen lisääntyy suhteessa rasvojen kulutuksen kasvuun. Pääsyyllisenä pidettiin kovia eläinrasvoja. Myöhemmin teoria nimettiin kolesteroliteoriaksi. Seuraavina vuosikymmeninä muut tutkijat ja viranomaistahot yhtyivät kannattamaan sitä.

Tri Keys’in teoria on kuitenkin malliesimerkki siitä, kuinka tiedettä ei saisi tehdä. Kysymys oli todistusaineiston valikoivasta valinnasta teoriaan sopivaksi. Keys’in aikana oli käytettävissä kattavat kuolleisuustilastot 22 maasta, joista Keys hylkäsi 15 ja otti mukaan vain ne 7 maata, jotka parhaiten sopivat hänen teoriaansa. Mikäli kaikki maat olisi otettu mukaan, yhteyttä rasvojen käytön lisäämisen vaikutuksesta sepelvaltimokuolleisuuden kasvuun ei olisi voitu todeta. Tieteellisen tutkimuksen perusperiaatteisiin kuuluu, että jos esiintyy yksikin teorian vastainen poikkeus, teoria tulisi hylätä. Keys’in tutkimuksessa esiintyi 15 poikkeamaa, mutta teoria pidettiin siitä huolimatta hengissä. Maailma olisi säästynyt paljolta pahalta, jos tieteen periaatetta olisi noudatettu. Muutamat arvostetut tukijat ovatkin nimittäneet Keys’in teoriaa lääketieteen historian suurimmaksi huijaukseksi.

Myös Suomessa tehtiin 1970-luvulla tunnustusta saanut Pohjois-Karjala-tutkimus. Sen johtopäätökset mukailivat tri Keys’in kolesteroliteoriaa. Suomalaiselta tutkimusryhmältä jäi tässä yhteydessä täysin huomioimatta se tosiasia, että Länsi-Suomen mieshenkilöillä oli lähes sama kolesterolitaso kuin Pohjois-Karjalassa, mutta kuolleisuus vain viidesosa Pohjois-Karjalan vastaavasta. Tämä ei mitenkään sovi vallinneeseen kolesteroliteoriaan. Pohdittavaksi jäi, että minkälaista tieteen tekoa tällainen menettely edustaa. Kuitenkin tutkijaryhmän johtajalle myönnettiin tästä jopa professorin arvonimi.

Kolesteroliteoria ja uudet tutkimukset

Myöhemmin 1990-luvulla ja sen jälkeen on tehty noin kolmikertainen määrä laajempia tutkimuksia, joiden tulokset olivat vastoin aikaisempaa rasva-kolesteroliteoriaa. Silti esimerkiksi THL:n suunnalla vaietaan ja hoitokoneisto saa jatkaa lähes miljoonan suomalaisen lääkitsemistä kolesterolilääkkeillä. Toki lääketeollisuus kiittää tästä, mutta entä ne tuhannet potilaat, jotka saavat lääkityksistä monia haittoja. Sitä paitsi vuonna 2002 lähtien Suomessa todettiin sydänkuolemien kääntyneen jälleen uuteen nousuun, lääkityksistä huolimatta.

Myöhemmin eräs kriitikko tutki tilastoja ja teki Helsingin Sanomiin toimittajien kanssa laajan artikkelin, jossa paljastettiin tilanne kolesterolilääkitysten ja sydäntautikuolleisuuden suhteen. Lääkkeiden tultua markkinoille THL:ssä ennakoitiin, että sydäntautikuolleisuus putoaa nopeasti puoleen. Noin 20 vuoden kuluttua tilastot osoittivat niiden lisääntyneen 30 prosentilla. Ero on noin +200% väärään suuntaan ennakoituun tasoon nähden. Toimittaja soitti tästä aiheesta THL:ään ja kysyi heidän kantaa näihin paljastuneisiin tuloksiin. THL ilmoitti tutkivansa asiaa. Tästä on kulunut aikaa nyt kaksi vuotta eikä THL ole palannut tähän aiheeseen. Olettama kuitenkin on, että THL:llä on kattavat tilastot sekä tiedot ja mikäli artikkeli olisi väärässä, olisi THL oletettavasti tyrmännyt artikkelin löydökset. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan milloin saamme THL:n vastineen. Saluksessa kaikki toki tiedämme jo vastauksen.

WHO:n johdolla 1990-luvulla toteutetussa MONICA-tutkimuksessa tutkittiin 27 maan tilastoja. Tällöin ei havaittu mitään yhteyttä kolesterolitasojen ja kuolemien välillä. Tilastoarvot olivat sattumanvaraisia puoleen ja toiseen. Huippuesimerkki oli Ranska, jossa kuolleisuusluvut olivat Euroopan alhaisimmat korkeilla kolesteroliarvoilla 230-250 mg/dl. Suomessa vastaavilla kolesteroliarvoilla kuolleisuus oli noin viisinkertainen. Ruotsin kuolleisuusluvut vastaavilla kolesteroliarvoilla olivat edellä mainittujen puolivälissä. Muissa tutkimuksissa esiintyi yhtä suuri kuolleisuus sekä matalilla että korkeilla kolesteroliarvoilla. Se varmistui myös ruumiinavauksissa. Onko tässä siis mitään logiikkaa?

Yksi laajimmista uusista tutkimuksista tehtiin tri Malhotran johdolla yli miljoonalla Intian valtionrautateiden työntekijällä. Punjabin maakunnassa työntekijät söivät pääasiassa eläinrasvoja, jolloin mukana tuli runsaasti kolesterolia. Madrasin maakunnassa työntekijät söivät niin sanottujen suositusten mukaisesti pääasiassa pehmeitä kasviöljyjä. Silti sepelvaltimokuolleisuus siellä oli seitsenkertainen Punjabin eläinrasvan syöjiin verrattuna. Miten tällainen tulos on mahdollista, sitä Keys’in kolesteroliteoria ei pysty mitenkään selittämään, paitsi jos teoria onkin virheellinen.

Kolesterolin vaikutus ikääntyviin sekä aivoterveyteen

Tutkittu tieto kolesterolista

Näiden mainittujen tutkimusten lisäksi on tehty kymmenittäin vastaavanlaisia tutkimuksia samoin tuloksin. Mielenkiintoisia ovat tutkimukset, joissa todettiin korkeiden kolesteroliarvojen vähentävän kuolleisuutta vanhemmilla henkilöillä. Myös kuolleisuus syöpäsairauksiin lisääntyi alhaisilla kolesteroliarvoilla. Jos kolesteroliteoria pitäisi paikkansa, pitäisi myös pystyä selittämään, miksi ennen vanhuusikää alhaisesta kolesterolitasosta on hyötyä ja missä ikävaiheessa alhaisten arvojen hyödyt kääntyvät myöhemmin korkeiden kolesteroliarvojen tuomiksi hyödyiksi. Tässäkään ei ole mitään logiikkaa, paitsi jos kolesteroliteoria ei pidäkään paikkansa.

Kolesteroli on välttämätön ravintoaine aivojen terveydelle ja siksi elimistö pitää siitä kiinni kynsin hampain. Jos kolesterolipitoisten ruokien syöntiä vähennetään, maksa lisää vastaavasti kolesterolin tuotantoa. Keho tuottaa kolesterolia itse 3-4 kertaa enemmän kuin saa ravinnosta. Siksi ruokavaliolla onkin vaikea pudottaa veren kolesteroliarvoja. Lääkkeillä estetään väkivalloin maksan entsyymijärjestelmää tuottamasta kolesterolia. Onko tässä samalla syy aivosairauksien lisääntymiselle?

Hiilihydraattien liikakäyttö ja sen seuraukset

Vakavampi seikka kuin kolesteroliteoria itsessään, on sen kääntöpuoli. Viranomaisten omaksuma teoria sai elintarviketeollisuuden valmistamaan vähärasvaisia ja jopa rasvattomia elintarvikkeita 1970-luvulla. Rasva korvattiin hiilihydraattien lisäämisellä, muun muassa sokerilla. Se on tuonut mukanaan monia hiilihydraattien liikakulutukseen liittyviä sairauksia, kuten kohonneet verensokeritasot, ylipainon ja metabolisen oireyhtymän lisääntymisen liitännäisoireineen jne. Vakavin seuraus on aivosairauksien uhka, kudosten yleinen rappeutuminen ja syöpäriskin lisääntyminen elimistön AGE-kertymien, sokereiden ja niiden mobilisoiman sisäisen hiljaisen tulehduksen, inflammaation takia.

Rasvan karttaminen vähentää myös ruokien kylläisyysvaikutusta ihmisen kehossa. Kun kylläisyyden tunnettu ei tule, lisääntyy automaattisesti hiilihydraattien syömisen halu yli tarpeen. Hiilihydraattien ylimäärästä seuraa verensokeri- ja insuliiniarvojen nousua. Tämä puolestaan johtaa liian verensokerin (glukoosin) muuttumiseen rasvoiksi. Tämä rasva kertyy herkästi keskivartaloon sisäelinten ympärille viskeraalirasvaksi, nostaen samalla myös veren triglyseridi-rasvojen arvoja. Nämä ovat samanlaisia kovia rasvoja kuin eläinrasvatkin, joita rasva-kolesteroli-teorian mukaan pitäisi karttaa. Kovaa rasvaa siis syntyy itsestäänkin ilman niiden syömistä. Tämä vasta onkin haitallista, koska se on ylimääräistä painolastia kehon sisällä vaarallisissa paikoissa. Suomalaisen sananlaskun mukaisesti olemme menneet niin sanotusti ojasta allikkoon. Tämän totesi jo 1970-luvun alussa professori Yudkin kirjassaan ”Puhdasta, valkoista, tappavaa – Kirja sokerista”.

Nämä tosiasiat on kerätty mm. tri Ravnskovin ja tri Kendrickin kolesteroliteoriaa sekä Ann Fernholmin ja professori Yudkinin hiilihydraattien ja sokerien liikakäyttöön liittyviä tutkimuksia käsittelevistä kirjoista. Maailmalla on muitakin vastaavia kirjoja. Kirjat luettuaan ei vanha rasva-kolesteroli-teoria voi enää jäädä eloon. Meidät saatiin aikoinaan höynäytettyä kolesteroliteoriaan uskoviksi. Nyt on aika haudata koko teoria.

Uuden tiedon valossa

Uusi selitysmalli on, että kolesteroliplakin kertyminen alkaa hiljaisen tulehduksen eli inflammaation vaurioittamasta valtimon kohdasta, johon kehon immuunipuolustus reagoi keräämällä plakkia vaurion suojaksi. Tämä tapahtuu yhtä lailla, olivatpa kolesteroliarvot korkeat tai matalat. Tämän totesi professori Hanson jo 1980-luvulla Karoliinisen Instituutin tutkimuksissa, joissa sepelvaltimotaudin aiheuttamaan sydänkohtaukseen kuolleilta vietiin kolesteroliplakkinäytteet suoraan leikkaussalista laboratorioon. Siellä havaittiin fluoresenssi-tutkimuksella, että näytteissä oli selvä immuunivaste päällä. Eräät tutkijat ovatkin pitäneet tätä löytöä Nobel-palkinnon arvoisena, mutta professori Hanson istuu itse Nobel-komitean jäsenenä, eikä siten itse voi olla ehdolla palkinnon saajaksi.

Terveellisen ruoan vaikutus ihmisen kehoonYhteiskuntamme onkin nyt hukkumassa edellä mainittujen sairauksista johtuvien hoitokustannusten kasvuun. Ja koska viranomaiset eivät muuta suosituksiaan, on syytä muistaa, että terveydenhoidossa suurin hyöty voidaan tehdä kotioloissa jokapäiväisen elämän yhteydessä. Meillä on mahdollisuus ruokavalintoihin, jotka paremmin edistävät terveyttämme. On siis syytä palata yli 50-vuoden takaiseen käytäntöön, jolloin rasvat vielä olivat kunniassaan jokapäiväisen ruoan maukkaana osana. Huomio tulisi kiinnittää ennen kaikkea hiilihydraattien liikakäytön välttämiseen. Ei pidä myöskään unohtaa runsaiden kasvismäärien, erityisesti tuorekasvisten suurta merkitystä ja välttämätöntä osuutta ruokavaliossamme.

Kukaan ei estä sinua valitsemasta itsesi hyväksi paremmin.

Luontaisterveisin,

Jouko Pursiainen

Terveysopisto Saluksen rehtori