Saluksen asiantuntija artikkelisarja saa jatkoa rehtori Jouko Pursiaisen uuden artikkelin kautta. Tämä artikkeli käsittelee sitä miksi tarvitsemme lisää hyvin koulutettuja ravintoneuvojia sekä ravintoterapeutteja Suomeen. Tämä on yksi niistä kysymyksistä mitä käsittelemme myös Saluksen kursseilla. Jatka siis lukemista ja tutustut samalla myös ravitsemuksen moninaiseen maailmaan.
Miksi tarvitsemme koulutettuja ravintoneuvojia- ja terapeutteja koko ajan lisää
Kukin meistä haluaa viettää omien mieltymystensä mukaista elämää. Jos ongelmia tulee, voimme tarvittaessa turvautua apuun. Lapset elävät lapsenuskonsa mukaista elämää, jossa turvana ovat perhe ja vanhemmat, joiden tukeen voi aina luottaa. Silloin voikin viettää huoletonta lapsen elämää.
Me aikuisetkin elämme tavallaan lapsenuskossa, huoletonta elämää. Jos ongelmia tulee, lapsenuskos-samme turvaamme yhteiskunnan huolenpitoon. Jos vaan jaksamme jonottaa sen palveluja. Olemmekin rakentaneet ennennäkemättömän laajan turva- ja huolenpitoverkoston, jonka ylläpito käy yhä kalliimmaksi. Erityisen kallista se on terveyden- ja sairaanhoidon alueella. Meistä on tullut yhä enemmän hoitoyhteiskunta. Samalla sen kustannukset uhkaavat pursua yli äyräiden. Kustannuspaineet ovat virittyneet tiukalle kuin viulunkielet, jotka ovat katkeamisillaan. Se näkyy Suomessakin sote-uudistuksen vaikeuksissa, josta ei meinaa tulla valmista millään, vaikka tähtäimessä ovat juuri kustannussäästöt.
Terveyden ylläpitoa vai sairauden hoitoa?
Terveyden- ja sairaanhoidossa meitä palvelee jättiläiskoneisto yötä päivää. Sen palvelukseen kuuluu lähes 20 000 lääkäriä ja satojatuhansia sairaan- ja terveydenhoitajia, lähi- ja perushoitajia, psykologeja, fysioterapeutteja jne. Silti sairaudet ovat lisääntymään päin. Hoidot eivät vähennä sairastumisia, mutta hoitoon päässeet saavat toki ainakin lievitystä ja osa paraneekin. Erityisesti akuuttitilanteisen hoidot toimivat hyvin. Mutta uutta pukkaa tilalle koko ajan. Silti uskomme järjestelmään, kunhan vain jaksamme jonottaa, joskus jopa yli kuukauden.
Mutta olemmeko osanneet katsoa totuutta silmiin ja kysyä, mistä nämä kaikki terveysongelmat tulevat ja aiheutuvat? Siinä lapsenuskomme ei toimikaan, varsinkaan elämäntapasairauksien kohdalla, jotka ovat ylivoimaisesti suurin sairausryhmä. Emme ole ymmärtäneet ja tienneet yhdistää elämäntapojamme niiden riskitekijöiksi. Varsinkaan ravitsemuksen osuutta. Tupakoinnin, alkoholin ja liikunnan puutteen vaikutukset me tiedostamme, mutta ravitsemuksen osuuden ymmärtäminen on jäänyt ”lapsen tasolle”. Olemme huolissamme ilmaston ja ympäristömme tilasta, mutta emme kehomme sisäisestä tilasta. Se on kuitenkin suoraan riippuvainen nauttimastamme ravinnosta.
Nykyajan elämäntapa- ja krooniset sairaudet ovatkin pääasiassa virheellisestä ravitsemuksesta johtuvia. Vai mitä on pääteltävissä seuraavista luvuista:
- Noin 30%:lla eli noin kahdella miljoonalla Suomen asukkaalla on jokin krooninen vaiva
- Suomalaisista noin 60% on ylipainoisia
- Kohonnut verenpaine vaivaa noin kahdella miljoonalla suomalaisista
- Aikuistyypin diabetes on noin puolella miljoonalla suomalaisella
- Diabeteksen esiasteessa olevia arvioidaan olevan miljoona lisää edellä mainittuun
Erilaisista suolisto- ja vatsavaivoista kärsii sadat tuhannet suomalaiset. Samoin sydän- verisuonisairauksista, reumasta-, fibromyalgiasta, allergioista, ruokayliherkkyyksistä, migreenistä, iho-ongelmista ja syöpäsairauksista.
Huolestuttavasti lisääntyviä ovat myös hermo-/aivosairaudet, kuten Parkinson, Alzheimer, dementia, MS, ADHD, autismi, epilepsia ja masennus. Osa näistä vaivoista ja sairauksista menevät päällekkäin samoilla ihmisillä, mutta silti määrä kattaa yli 30% koko väestöstä. Eikä ongelmien lievenemistä ole näköpiirissäkään. Näitä hoitokoneistomme ei ole kyennyt saamaan pois päiväjärjestyksestä suurellakaan rahamäärällä. USA:ssa rahaa käytetään Suomeen verrattuna noin 2,5 kertainen määrä per asukas, mutta silti siellä kansa on vieläkin sairaampaa kuin Suomessa. Mikä siis neuvoksi?
Ravitsemuksen osuus ja merkitys terveyteen
Ravitsemuksen osuus edellä mainittuihin sairauksiin on hämmästyttävän hyvin tutkittu ja selvitetty. Koko dilemma sai alkunsa 1850-luvun jälkeen, kun Euroopassa perustettiin ensimmäiset sokeri- ja margariini-tehtaat. Kohta tämän jälkeen ryhdyttiin valmistamaan valkojauhovehnää niin sanotuissa valssimyllyissä. Syntyi myös kiinteä kauppaverkosto, jossa näitä tuotteita myytiin kaikelle kansalle. Aiemmin pikkukylissä ja kaupungeissa asunut kansa sai ruokansa toreilta, joiden tuotteet olivat peräisin ympäröiviltä maatiloilta. Kaikki oli aitoa luomua, koska keinolannoitteita ja kemiallisia torjunta-aineita ei ollut vielä keksittykään. Sitten uusien teknisten keksintöjen aikaan osui myös ennennäkemätön väestön muutto maaseudulta kaupunkeihin teollistumisen myötä, ja ruokakaupoissa valkojauhotuotteet, sokeri, margariinit ja purkkiruoat tekivät hyvin kauppansa.
Einesruoan vallankumous
Tuohon aikaan vitamiineista ei ollut tietoakaan. Niiden keksintöjen aika koitti vasta yli 50 vuotta myöhemmin aikavälillä 1913-1950. Mutta ”paholaisen ruokakeksinnöt” houkuttelevan makuisina, olivat jo vallanneet markkinat. Myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen tulivat lisäksi purkkiruoat, maidon pastörointi, homogenointi ja iskukuumennus, maitopulveri, kestomakkarat ja muut lihajalosteet nitriitillä höystettynä, einekset jne. Pääosa väestöstämme onkin syntynyt tänä aikana ja heihin on iskostunut kuvitelma, että tämä kaikki on normaalia ruokaa. Ruoka kasvaa peltomarketeissa ja ”Saarioisten tehtaiden äidit” ovat jalostaneet sen valmiiseen syöntikuntoon kaupan hyllyille. Wolt-palvelu ja pizzakuskit tuovat ruoan kotiin ja kaikkialle levinneet pikaruokaketjut ja cafeteriat tarjoavat lääkettä pikaiseen näläntarpeeseen. Näin tämä hullutus jatkuu päivästä toiseen, eikä kukaan pidä sitä epänormaalina.
Valkoisen vehnän ja sokerin vaikutus terveyteen
1900-luvun alkupuolella amerikkalaiset lääkärit huomasivat uuden kuolinsyyilmiön, kun sydänkohtauskuolemat alkoivat yllättäen lisääntyä. Aiemmin ihmiset kuolivat luonnollisesti hitaasti hiipumalla vanhuuteen, ellei jokin tartuntatauti ehtinyt sitä ennen viedä hautaan. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin ilmiön keksittiin liittyvän valkojauhovehnän ja sokerin kulutuksien lisääntymiseen. Samoihin aikoihin kuuluisa yliopistoprofessori McCollum lausui pahaenteisen ennustuksensa: ”Ihminen on ryhtynyt käyttämään ravintoa, jollaisella hän ei koko historiansa aikana ole edes yrittänytkään elää”.
Edellä mainittuja kroonisia sairauksia ryhdyttiinkin kutsumaan elämäntapasairauksiksi. Seuraavina vuosikymmeninä lukuisat kehitysmaissa työskentelevät lääkärit havaitsivat samat sairastumisilmiöt alkuasukkaiden joukossa, jotka olivat omaksuneet länsimaisten raffinoitujen ruokien käytön. Ilmiö havaittiin myös niiden maahanmuuttajien kohdalla, jotka tulivat terveellisempien ruokakulttuurien maista. He sairastuivat samoihin kroonisiin sairauksiin omaksuttuaan valtaväestön ruokatottumukset. Tämän päivän Kiinassakin on tapahtumassa sama ilmiö. Samat elämäntapasairaudet kuin meilläkin, lisääntyvät lähes räjähdysmäisesti samalla, kun valkojauhotuotteiden, sokerin, pikaruokien, Coca Colan ja muiden virvoitusjuomien kulutus on kasvanut.
Professori Kollath ja ruokien laatuluokitusjärjestelmä
Muun muassa tohtori McGarrison, professori Kollath ja professori Yudkin tekivät laajoja tutkimuksia vertaamalla luonnollisten ja teollisesti käsiteltyjen ruoka-aineiden vaikutuksia ihmisten sairastuvuuteen. Ruoan jalostusasteella havaittiin olevan suora yhteys kroonisten sairauksien lisääntymiseen. Professori Kollath laatikin toisen maailmansodan jälkeen nerokkaan yksinkertaisen ja helposti ymmärrettävän ruokien laatuluokitusjärjestelmän
- Parhaaseen A-luokkaan kuuluivat kuumentamattomat tuoreruoat ja hapatetut ruoat
- Toiseen B-luokkaan kuumennetut, mutta muuten täysiarvoiset ruoat
- Kolmanteen C-luokan ryhmään teollisesti raffinoidut ruoat, kuten iskukuumennettu maito, maitopulveri, valkojauhotuotteet ja sokerit, margariinit, kestomakkarat ja vastaavat muut lihajalosteet, purkki- ja pussiruoat, perunalastut yms.
Kollathin suositus oli koostaa ruokamme tasapuolisesti (50%/50%) A+B-luokan ruuista ja hylätä C-luokan ruuat. Me olemme kääntäneet tämän suosituksen päälaelleen, kun syömme pääasiassa C-luokan ruokia lisättynä B-luokan ruuilla ja lähinnä koristelemalla lautasemme A-luokan vihanneksilla ja marjoilla tai hedelmillä. Syömme epäterveellisintä eniten ja terveellisintä vähiten. Seuraukset ovat luettavissa THL:n ylläpitämissä sairaustilastoissa.
Elämäntapojen muuttaminen ravintoneuvojan- tai terapeutin kanssa
”Ihminen arkielämän kotioloissaan on terveydenhoidon suurin voimavara”, sanoi eräs viisas luontaislääke-tieteellisesti suuntautunut lääkäri aikoinaan. Tähän tekisi mieli täydentää, että on voimavara sekä hyvässä että pahassa. Hyvässä siinä mielessä, että edellä luetellut elämäntapasairaudet voitaisiin ehkäistä elämäntapojen muuttamisella terveyttä edistäviksi. Nämä sairaudet syntyvät sen elämäntavan seurauksena, mitä kukin on viettänyt elämänsä aikana toisin sanoen elämäntapavirheistä. Ne ovat myös käännettävissä ja peruutettavissa takaisin normaaliin terveydentilaan elämäntapojen parantamisella. Se vaatii asennemuutosta ja riittävästi tietoa. Keskiössä ovat ravitsemusmuutokset.
Monille lienevät VRN:n (Valtion ravitsemusneuvottelukunta) suositukset tuttuja lautasmallin ja ruokakolmion muodossa. Ne ovat kuitenkin yksittäistapauksia ajatellen liian yleispiirteiset. Esimerkiksi lautasmalli esittää lähinnä päivän pääaterian sisällön, mutta tärkeiden aamiaisen ja ilta-aterian suositukset jäävät puuttumaan. Tarvitaan enemmän täsmätietoa ruokavalion muuttamiseen. Siinä onkin koulutettujen ravintoneuvojien ja -terapeuttien työn rooli asiantuntija-apuna. He ovat kuin entisajan Kiinan ”paljasjalka-lääkäreitä”, jotka ovat sijoittuneet kansan keskuuteen ja asuvat sekä toimivat siellä, suurten toimintakeskusten sijaan. Heidän toimintansa ei ole varsinaista hoitamista tai terapiaa, vaan pikemminkin ravitsemusmuutosten suunnittelemista, ohjaamista ja tukemista. Asiakas itse tekee varsinaisen niin sanotun hoitotyön omissa kotioloissaan. Onnistuakseen prosessi edellyttää riittävää vuorovaikutusta ja tapaamisia ravintoneuvojan- tai terapeutin kanssa. Muutokset alkavat tuntua selvästi jo muutamassa viikossa, mutta suurempiin parannuksiin kuluu aikaa yleensä kuukausia, hankalammissa tapauksissa enemmänkin.
Koulutetut ravintoneuvojat ja-terapeutit omaavat kattavat tiedot ravintofysiologiasta, ruoka-aineiden sisällöistä ja niiden vaikutuksista. Keskiössä ovat ruokien vaikutukset mm. verensokeri- ja hormonitasapainoihin, ruoansulatuskanavan ja maksan toimintaan, kylläisyystekijöihin, kehon aineenvaihduntaan sekä eritystoimintaan. Nämä otetaan huomioon, kun laaditaan asiakkaalle henkilökohtainen ruokavaliosuunnitelma. Sen ei tarvitse toteutua kerralla. Voidaan edetä askel askeleelta vaiheittain.
Ravintoneuvojien – ja terapeuttien työ osana terveyden ylläpitoa
Edellä kuvattua henkilökohtaista neuvontatoimintaa ei kyetä tekemään nykyisen virallisen hoitojärjestelmän puitteissa. Hoitojärjestelmä on ylikuormitettu, eikä henkilökohtaiselle neuvonnalle jää riittävästi aikaa. Toisaalta moni tavallinen kuluttaja ei tiedä eikä osaa tiedostaa, miten suuri vaikutus ravinnolla on terveyden säilyttämiselle ja kroonisten sairauksien kehittymiselle. Siksi tarvitaan koulutettujen ravintoneuvojien ja -terapeuttien ammattikunta mukaan toimintaan. Tämä ei myöskään rasita veronmaksajien kukkaroa, sillä asiakkaat maksavat kustannuksensa itse. Se on kuitenkin pientä sairauden aiheuttamiin vaivoihin ja kokonaiskustannuksiin verrattuna.
Samalla ravintoneuvojat ja -terapeutit toimivat ravitsemuksen ja elämän tapojen kasvatustehtävässä. Näissä tehtävissä opitaan tiedostamaan sekä ihmisen oma vastuu terveytensä hoitamisessa, että mahdollisuudet sen edellyttämistä toimenpiteistä. Terveys ei suinkaan ole olemassa eikä säily itsestään, ilman elämän suunnitelmallisuutta ja pientä ylimääräistä ponnistelua. Tämä tulee toistaa päivittäin.
Nykyinen koulutus- ja hoitojärjestelmä ei ole tähän mennessä kyennyt antamaan ihmisille riittävästi tietoa omien toimenpiteiden vaikutuksista ja mahdollisuuksista, eikä siten ole voinut syntyä riittävää asennetta pyrkimysten motivaatioksi. Tämä on suuri yhteiskunnallinen kysymys, joka nyt on kaatumassa niskaamme eräiden arvioiden mukaan jopa kestämättömien kustannusten takia.
Alalla nykyisin toimivien ravintoneuvojien ja -terapeuttien määrä on luettavissa muutamissa sadoissa. Heitä tarvittaisiin kuitenkin vähintään yli satakertainen määrä, jos todellinen tarve otetaan huomioon. Yhteiskuntamme on keskittänyt voiman ponnistuksensa yksipuolisesti hoitotoimintoihin, mikä kroonisten sairauksien kohdalla on jälkikäteen – siis liian myöhään – tehtyä työtä. Toisaalta ihmisen elimistöllä on sisäinen voimakkuuteensa ja joustavuutensa, jonka avulla se voi muuttaa ja palauttaa kehon sisälle kehittyneitä sairausmuutoksia takaisin normaaleiksi.
Tämäkin voidaan saada aikaan ravitsemuksella, kunhan siihen ei ryhdytä liian myöhään. Näin myönteiset ravitsemuksen muutokset voivat toimia kahteen suuntaan. Joka tapauksessa nyt, kun pitäisi muuttaa toimintojen painopistettä kohti ennaltaehkäisyä, se tulee vääjäämättä ulottumaan ihmisten kotiympäristöön sekä -toimintoihin. Annettakoon siis koulutetuille ravintoneuvojille ja -terapeuteille sijansa ja arvostuksensa tällä yhteiskunnalle tärkeällä työkentällä.
Kirjoittaja,
Terveysopisto Saluksen rehtori Jouko Pursiainen
Lue samalla Joukon aiempi kirjoitus siitä, pitäisikö vanha kolesteroliteoria jo kumota.
KURSSIUUTUUS: Saluksen kurssivalikoimaan tuli tänä kevät kautena uusi kurssi, joka käsittelee hiilihydraattien liikakäytön vaikutusta elimistöön. Tähän samaan aiheeseen viitattiin tässä lukemassasi Joukon kirjoittamassa artikkelissa. Aihe on todella tärkeä ja ennen kaikkea ajankohtainen.
