Hanna Kuosmanen on Syömisen psykologian -kurssin opettaja. Hanna on koulutukseltaan filosofian maisteri, joogaopettaja, diplomiravintoterapeutti ja sertifioitu syömisen psykologian valmentaja. Saluksesta valmistuttuaan hän hakeutui täydentämään osaamistaan Institute for the Psychology of Eating:iin (USA) ja on ainoita sieltä valmistuneita suomalaisia. Ravintoterapeuttina ja valmentajana Hanna on kiinnostunut erityisesti hyvän ruoka- ja kehosuhteen tukemisesta. Hänellä on runsaasti koulutusta ja kokemusta erilaisista kehotietoisuus- ja rentoutusmenetelmistä, ja hän korostaa hermostollisen itsetuntemuksen ja -säätelyn merkitystä ravintoterapiassa.
Hanna pitää yksityisvastaanottoa Tampereella ja etänä. Lisäksi hän luennoi ja vetää eri puolilla maata kursseja ja retriittejä, joiden teemat liittyvät mm. ruoka- ja kehosuhteeseen sekä lepoon ja palautumiseen. Työssä häntä inspiroi ennen kaikkea sen todistaminen, miten asiakkaat ja kurssilaiset alkavat voida paremmin, rentoutua ruoan äärellä, luottaa omaan kehoonsa ja tuntea olevansa kotona itsessään. Vapaa-ajallaan Hanna nauttii mm. puutarhanhoidosta, kaunokirjallisuudesta, luovasta tanssista ja avantouinnista. Lue alla oleva Hannan haastattelu.
Kerro hieman itsestäsi.
Olen Hanna, pian 38-vuotias syömisen psykologiaan erikoistunut ravintoterapeutti ja joogaopettaja. Olen kotoisin Lapista, ja nykyään asun Tampereella. Tapaan asiakkaita sekä etänä että yksityisvastaanotollani. Lisäksi opetan joogaa ja vedän syömisen psykologiaan liittyviä kursseja ja retriittejä eri puolilla Suomea. Tällä hetkellä tosin pyrin tekemään töitä mahdollisimman vähän, jotta ehdin nautiskella päivistä 1-vuotiaan poikani kanssa.
Kuinka innostuit Saluksen ravintoneuvoja-/-terapeuttikoulutuksesta? Millaisia kokemuksia sinulla on opinnoista?
Olen kärsinyt lapsesta asti ihottumasta, astmasta, allergioista ja tulehduskierteistä. Ongelmat pahenivat kolmenkympin korvilla reppureissatessani ja asuessani ulkomailla. Suomeen palattuani käännyin ravintoterapeutti Marja Tuulia Lehtisen puoleen, jonka opastuksella aloin pikkuhiljaa saada fyysistä terveyttäni takaisin.
Samoihin aikoihin kipuilin uravalintojeni parissa – olin valmistunut rauhan- ja konfliktintutkimuksen maisteriohjelmasta, mutta koin vahvasti, ettei työ näiden äärimmäisen kuormittavien teemojen parissa äärimmäisen paineistetuissa ympäristöissä sopisi minulle pitkällä tähtäimellä. Olin nuoresta asti ollut kiinnostunut ravitsemuksesta, mutta vasta oman ravintoterapian myötä lamppu yhtäkkiä syttyi: Mitä jos tekisinkin tätä työkseni? Niinpä löysin tien Salukseen.
Opintovuodet Saluksessa olivat intensiivinen ja voimauttava kokemus. Oli äärimmäisen kiehtovaa ja toisinaan haastavaakin oppia hahmottamaan ja hallitsemaan ravintoon ja terveyteen liittyviä monimutkaisia kokonaisuuksia. Opiskelukavereiden joukosta löytyi muutama uusi ystävä, ja vuosiin mahtui myös monia hienoja, mieleenpainuneita kohtaamisia Saluksen opettajien kanssa. Kasvattava ja suuresti elämää rikastuttanut kokemus siis kaiken kaikkiaan!
Olet koulutettu ravintoterapeutti, sertifioitu syömisen psykologian valmentaja & joogaopettaja. Kuinka nämä eri polut tukevat toisiaan?
Erinomaisesti! Ravitsemuksen prosessissa on kyse erottamattomasti sekä fysiologiasta että psykologiasta. Siksipä koenkin, että molemmat näkökulmat ovat välttämättömiä asiakastyössä – ilman toista kokonaiskuva jää vajavaiseksi. Kokemukseni mukaan kehotietoisuus, jota voi opetella esim. joogan avulla, on keskeistä ravintoterapiaprosessin onnistuminen kannalta. Kehotietoisuus auttaa asiakasta kuulemaan ja ymmärtämään kehon viestejä, oireita ja palautteita, ja motivoi siten tekemään omaa hyvinvointia tukevia valintoja. Toisaalta stressi on nykyään merkittävä tekijä lähestulkoon kaikkien ei-toivottujen terveyteen ja syömiseen liittyen oireiden taustalla. Kehotietoisuus onkin välttämätöntä myös stressin tunnistamisen ja purkamisen kannalta. Jooga on erinomainen väline hermoston tasapainottamiseen, toki muitakin hienoja vaihtoehtoja löytyy nykyään todella runsaasti!
Olet opiskellut Institute for the Psychology of Eatingissä. Miten kuvailisit opintojasi instituutissa?
Käänteentekeviksi! Opintojen myötä ymmärsin, ettei syömisessä todellakaan ole pelkästään kyse siitä, mitä syömme. Yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää on se, miten suhtaudumme ruokaan ja syömiseen. Ruokasuhteemme toimii ikään kuin ikkunana koko elämäämme ja sisimpäämme ja on siksi loputtoman kiehtova asia. IPE:n perustajalla Marc Davidilla on ilmiömäinen kyky tarjota asioihin tuoreita ja mullistavia näkökulmia. Ilokseni instituutin ja alumnien välinen yhteydenpito on ollut aktiivista, ja mahdollisuudet ammattitaidon kehittämiseen ja päivittämiseen ovat edelleen lähes viikoittaisia.
Vastaat keväällä ensimmäistä kertaa pidettävän Syömisen psykologia – käytännön ohjaus terapiatyössä -kurssin opetuksesta Saluksessa. Mitä haluaisit kertoa lukijoille kyseisestä kurssista?
Lämpimästi tervetuloa sukeltamaan syömisen psykologian maailmaan! Kurssi sopii kaikille ruoka- ja kehosuhteesta kiinnostuneille, ja käsittelemme sillä yleisiä syömiseen liittyviä pulmia, kuten tunne- ja stressisyömistä, ahmimista ja kroonista laihduttamista. Jos toimit ravintoneuvojana tai -terapeuttina ja olet kenties turhautunut kokiessasi, että pelkkä tieto siitä, mitä ohjeistaa asiakasta syömään ei tunnu riittävän ja toimivan, suosittelen kurssia lämpimästi. Saat mukaasi konkreettisia, tehokkaita ja raikkaita välineitä asiakastyöhön. Lupaan, että kurssin jälkeen näet ruoan, syömisen ja terapiatyön uusin silmin.
Miten määrittelisit terveen ruoka- ja kehosuhteen?
Minulle terve tai riittävän hyvä ruokasuhde on sitä, että ruoka on ennen kaikkea energian ja elinvoiman lähde ja lähtökohtaisesti positiivinen ja nautinnollinen asia. Siihen ei liity tiukkoja sääntöjä, stressiä, kontrollia tai itsekurin harjoittamisen tarvetta. Syömisen ja ruokavalintojen miettimiseen ei tarvitse uhrata voimavaroja, vaan ne voi suunnata olennaiseen eli omannäköisen elämän elämiseen.
Kun suhde omaan kehoon on hyvä, ihminen kokee olonsa kotoisaksi omissa nahoissaan. Tällöin kehon tarpeiden kuuleminen ja kunnioittaminen on luontevaa eikä itsetunto, mieliala tai tyytyväisyys itseen ja elämään eivät ole riippuvaisia esim. ulkonäöstä tai painosta.
Miten huolehdit omasta hyvinvoinnistasi?
Tämäpä onkin osoittautunut uudella tavalla haasteeksi näin pikkulapsiaikana! Viime viikkoina olen huolehtinut itsestäni käymällä avantosaunassa, salsatunnilla ja järjestämällä aikaa viinilasilliselle ystävien seurassa. Hyvää vastapainoa sekä ajatustyölle että arjen pyörittämiselle tuo myös Täällä Pohjantähden alla -äänikirjan kuunteleminen Antti Holman lukemana ja arkiaamumeditaatio lapsen nukkuessa. Kuormitun todella helposti, joten ärsykkeiden minimoiminen on minulle välttämätöntä – en omista älypuhelinta enkä käytä somea, ja viime aikoina olen rajannut myös sähköpostin tarkistamisen aiempaa tiukemmin tiettyihin ajankohtiin. Rauhoittaa päätä mahtavasti!
Hannan www-sivut: https://ruokarauha.fi/
