TERVEYSOPISTO SALUS – RAVITSEMUSTIEDON OPETUSTA YLI 25 VUOTTA
Terveysopisto Salus tarjoaa alansa viimeisimpiä kansainvälisiä ravitsemustietoja tarjoten monipuolisen näkemyksen ravitsemusalaan sekä ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen ja ylläpitämiseen. Terveysopiston opettajista suuri osa on suorittanut kansainvälisen erikoiskoulutuksen, jollaisia maassamme ei ole tarjolla. Muilla opettajilla on yliopistokoulutus tai muu opetusalansa mukainen ammatillinen pätevyyskoulutus. Alansa opetustaustaa opettajilla on kymmeniä vuosia, opiston rehtorilla yli 40 vuotta.
Opetuskielenä on suomi ja kansainvälisistä lähteistä valmistettu oppimateriaali on suomeksi. Vierailevien ulkomaisten asiantuntijoiden luennot tulkataan tarvittaessa suomeksi. Esitetyt eri koulutusten opiskeluajat ovat ohjeellisia, sillä opiskelija voi säädellä opiskeluaikatauluaan vapaasti itselleen sopivaksi.
Terveysopisto järjestää vuosittain yli 50 kurssia. Opiston kurssit toistuvat kurssikierron mukaisesti ravintoneuvojakoulutuksessa (RN) 2 kertaa ja ravintoterapeuttilinjan (RT) jatkokoulutuksessa kerran vuodessa. Täydennys- ja erikoiskoulutuksen kurssit toistuvat yleensä 2 krt vuodessa. Linjakoulutuksen aloitusmahdollisuuksia Aloituskurssilla (ALO, Ravitsemuksen ja ravintoterapian perusteet) on 3 kertaa vuodessa. Lisäksi on mahdollista aloittaa linjakoulutuksen opiskelu kesken lukukaudenkin.
Terveysopiston koulutusohjelmat on tarkoitettu:
- Terapeuteille ja terveydenhuollon ammattilaisille (voivat valmistua osakoulutuksella, kts. korvaavuudet opinto-ohjeissa)
- Urheilun ja liikunnan parissa työskenteleville
- Koulutustaustasta riippumatta uudesta ammatista kiinnostuneille
- Ravitsemus- ja itsehoidon tiedoista kiinnostuneille
Terveysopisto Salus on perustettu v. 1995 ja on maamme vanhin yliopiston ulkopuolisista ravitsemustiedon ja -terapian opettamiseen erikoistuneista yksityisistä koulutuslaitoksista Suomessa. Opisto on myöskin ainoa, joka tarjoaa kaiken opetusohjelman mukaisen opetuksen omien kurssien ja opettajien avulla, tarvitsematta suorittaa mitään osia muissa oppilaitoksissa. Opetus on AMK- ja osittain yliopistotasoista, mutta peruskoulutuksen tausta riittää opinnoista suoriutumiselle. Mitään taustaopintoja koulutuksiin ei vaadita, Terveysopiston omat kurssit riittävät pätevyyksien saavuttamiseen. Siten kaikki asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan.
Terveysopistossa valmistuneiden yhteystietolista on nähtävissä Koulutetut terapeutit -sivuilta. Osakoulutuksia on suorittanut yli kaksinkertainen opiskelijamäärä.
TAUSTATIETOA SUOMEN TERVEYSOPISTO SALUKSESTA
Ravitsemusterapeuttien koulutus maailmalla oli yksinomaan yliopistojen alaa 1980-luvulle saakka (Suomessa laillistetut ravitsemusterapeutit). Luontaislääketieteelliseen näkemykseen perustuvaa ravintoterapiakoulutusta esiintyi lähinnä osana yksityistä naturopatiakoulutusta (vuodesta 1901 lähtien) USA:ssa, Kanadassa, Englannissa, Hollannissa, Saksassa (Heilpraktiker-koulutus) ja Australiassa. Naturopatia (luonnonhoito) on moniterapiaa, johon ravitsemushoitojen lisäksi kuuluu mm. vesihoidot, fytoterapia, akupunktio, homeopatia ja manuaaliterapia (hieronta). Näissä maissa on edelleen yksityisiä naturopaattisia oppilaitoksia ja naturopaatit ovatkin erittäin arvostettu ammattikunta. Koulutus USA:ssa on jopa yliopistotasoista, kuten Seatlessa sijaitsevassa John Bastyr-yliopistossa. Tutkinnon suorittaneet saavat käyttää titteliä N.D, Naturopatic Doctor.
Yksityistä ravintoterapiaan erikoistunutta koulutusta alkoi syntyä vasta 1980-luvulla. Englantiin perustettiin v. 1984 Institute for Optimum Nutrition (I.O.N.) koulutuslaitos. Ruotsissa aloitettiin Näringsterapeut-koulutus 1980-90 lukujen vaihteessa. Opetuksen sisältö perustui myös uuteen funktionaalisen lääketieteen (FLT) ravitsemusnäkemykseen, joka oli kehitetty USA:ssa 1980-luvulla ja jota tuhannet lääkärit sekä terapeutit alkoivat käyttää työssään.
Suomessa luontaisterapeuttien koulutus alkoi viritä 1980-luvun puolivälissä. Frantsilan koulutuskeskus Hämeen-kyrössä, Medika Nova Tampereella ja Kairon-Instituutti Helsingissä käynnistivät koulutustoiminnan. 1980-luvun loppupuolella nämä koulutuslaitokset pyysivät Jouko Pursiaista pitämään vuosittain ravinto- ja paastoterapian viikonloppukursseja ja niiden myötä ravitsemuskoulutus liitettiin pakollisena niiden koulutusohjelmiin. Pätevyystaustan tähän opetustyöhön Jouko Pursiainen oli hankkinut Suomen Luontaisterveyden Liitto ry:n koulutuskurssien opettajana v. 1975-1987. Perustana tähän oli perehtyminen alan kansainväliseen käytäntöön ja kirjallisuustietoon kymmenien vuosien aikana. Myöhemmin v. 1992 käynnistettiin Kairon-Instituutissa Helsingissä Jouko Pursiaisen aloitteesta ravintoneuvojan ammattityöhön tähtäävä 1,5 vuoden erikoiskoulutus.
Vuonna 1995 Jouko Pursiaisen perusti Suomen Terveysopisto Salus Oy:n. Vuosina 2004-2009 opetusohjelmaa uudistettiin ja laajennettiin nykyisen sisältöiseksi 2-portaiseksi Ravintoneuvoja ja Ravintoterapeutti koulutukseksi. Samalla Terveysopiston toimintaan liittyneet uudet opettajat toivat mukanaan alan uusinta kansainvälistä tietosisältöä erityisesti funktionaalisen lääketieteen alalta.
Terveysopisto Saluksen nykytilanne
Terveysopisto on 2000-luvulla onnistunut saamaan opettajikseen useita alan yliopistokoulutuksen tai ulkomaisen erikoiskoulutuksen suorittaneita opettajia ja lääkäriopettajan, jolla on lisäksi Saksassa suoritetut luontaislääketieteen erikoistumisopinnot. Lisäksi käytetään ulkomaisia vierailevia luennoitsijoita.
Terveysopiston opetus perustuu virallisen ravinto-opin, luontaislääketieteen sekä funktionaalisen lääketieteen ravitsemustietopohjaan. Näillä alueilla on tapahtunut voimakas uusien ravitsemuskäsitteiden läpimurto 1980-luvulta lähtien. Näitä ovat mm:
- Verensokeri-säätelyn ja IGF-1 merkitys 2) Glykemia-indeksi ja –kuorma 3) AGE-ilmiön selvittäminen 4) Rasva-happojen erityismerkitys ῳ-3, -6 ym. 5) Eikosanoidit ja prostaglandiinit 6) Antioksidantit 7) Kasvisten fyto-kemikaalit 8) Hivenravintoaineiden antagonistiset ja 9) Synergiset vaikutukset 10) Homokysteiiniteoria 11) Rasva-kolesteroliteorian uudelleen määritys 12) Maksan detoksifikaatio-prosessit, faasien 1ja 2 toiminta 13) Hiljaisen tulehduksen merkitys (inflammaatio) 14) Elimistön pH-tasapainon uusi määritysmenetelmä Remer & Manzin mukaan 15) Aminohappo-derivaattien erityismerkitykset ja amino-happoterapia 16) Dysbioositilat ja Candidoosi 17) Keskeisten hormonitoimintojen häiriöt (mm. stressi- ja kilpirauhas-hormonit) 18) Gluteeni-sekä ruoka-intoleranssit (erit. suolistovaivoissa) 19) Mitokondrioiden toimintahäiriöt, esim. metylaatiossa (esim. CFS ja CFIDS- syndroomissa) 20) Raskas-metallikuormitusten merkitys 21) Kylläisyys- ja riippuvaisuus säätelyn mekanismit jne.
Nämä kaikki on otettu käyttöön Terveysopisto Saluksen opetuksessa. Ne eivät ole kaikilta osin mukana virallisen suunnan terapeuttikoulutuksesta, mutta ovat laajassa käytössä oman alamme koulutuksissa ja terapiatyössä eri puolilla maailmaa, mm. USA, Kanada, Eurooppa, Etelä-Afrikka, Australia. Välimeren ja Latinalaisen Amerikan maat panostavat enemmän fytoterapiaan, Intiassa on myös käytössä oma perinteinen Ayurvedinen ja Kiinassa ns. Perinteinen Kiinalainen lääketiede. Kaikissa em. maissa mainittuja historiataustaisia omia terapiasuuntauksia käytetään perinteisen ja virallisen lääketieteen ohella.
Kuitenkin on kysymys muustakin kuin vain terapiatyöstä. Jo Suomessa alkaneen koulutustoiminnan alkuaikoina syntyi ajatus oppilaitoksesta, jossa hoitamisen ja parantamisen ohella opetettaisiin terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämistä ja säilyttämistä. Tällaista laitosta ei virallisella sektorilla ole olemassa, mutta Terveysopisto Saluksen tavoite on toimia näin. Autamme toki akuuteista vaivoista kärsiviä ihmisiä, mutta pyrimme samalla tarjoamaan pysyvän ratkaisun hyvinvoinnin ylläpitämiseen. On ymmärrettävä, että terveys ja hyvinvointi eivät tule ja säily itsestään. Niiden eteen tulee kohtuullisesti ja tavoitteellisesti ponnistella rakentaen ja ylläpitäen päivittäin. Tässä ihminen kotioloissaan elintapojen muutosmahdollisuuksineen on kansanterveyden suurin voimavara. Washingtonin yliopiston tutkimus v. 2010 todisti vikaravitsemuksen olevan nykyään suurin sairastuvuuden ja kuolleisuuden riskitekijä. Tämä tieto siis kannustakoon meitä toimimaan periaatteidemme mukaisesti edelleen.
Helsinki, helmikuussa 2020
Jouko Pursiainen, rehtori
